Siirtolapuutarha-aate kehittyi Euroopassa 1800-luvulla osana teollistumisen ja kaupungistumisen synnyttämiä yhteiskunnallisia muutoksia. Taustalla vaikutti huoli työväestön elinoloista ja terveydestä sekä työläisten radikalisoitumisesta. Aate sai eri maissa erilaisia painotuksia: Saksassa korostui työväestön hyvinvointi, kasvatus ja kansanterveys, Englannissa taas maattoman väestön viljelymaiden turvaaminen sekä myöhemmin virkistys ja puutarhaharrastus. Pohjoismaista siirtolapuutarhatoiminta yleistyi erityisesti Tanskassa, jonne perustettiin ensimmäinen siirtolapuutarha 1880-luvulla. Aate levisi pian myös Ruotsiin, missä julkaistu alan kirjallisuus välitti aatetta myös Suomeen.
Suomessa ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin Tampereen Hatanpäähän vuonna 1916. Ensimmäisen maailmansodan aiheuttama elintarvikepula antoi vauhtia siirtolapuutarhojen perustamiseen, ja vuonna 1916 siirtolapuutarha-asia liikahti Kokkolassakin eteenpäin, kun työnvälityslautakunta jätti valtuustolle ehdotuksen siirtolapuutarhan perustamisesta
Keväällä 1917 siirtolapuutarhalautakunta ilmoittikin vuokraavansa palstoja Näsvikin rannalle aiotusta siirtolapuutarhasta. Palstavälikirjan mukaan alueelle sai tehdä ”huvihuoneen”, mutta ei ole tietoa siitä, rakennettiinko niitä alueelle. Alueella oli nykyisiä siirtolapuutarhoja tilapäisempi luonne, sillä vuokralainen oli velvollinen luopumaan alueesta myös kesken vuokra-ajan, jos kaupunki tarvitsisi palstojen aluetta omaan käyttöönsä.
Maailmansotien välisenä aikana, elintarvikepulan helpottaessa, viljelyinnostus ja toiminta hiipui. Toisen maailmansodan puhjettua viljelypalstojen tarve kasvoi jälleen, ja kaupunki jakoi asukkaille kaupungin laidoilta tilapäisiä palstoja perunanviljelyyn.
Vuonna 1945 Sosiaalidemokraattinen naisyhdistys otti esille kysymyksen pysyvämmästä viljelyalueesta. Kokkolan siirtolapuutarhayhdistys perustettiin 1946, jolloin kaupunki teki myös periaatepäätöksen siirtolapuutarha-alueesta. Seuraavana vuonna kaupunki luovutti yhdistyksen käyttöön kaksi maa-aluetta, toisen Tulliperän alueelta ja toisen Ykspihlajasta. Molemmille alueille päätettiin sijoittaa 85 palstaa.
Ykspihlajan – tai Heimarin, kuten aluetta myös kutsutaan – puutarha perustettiin peltokuviolle, joka on tunnistettavissa jo 1700-luvun kartasta. Kahden toisistaan etäällä sijainneen alueen yhteinen hallinto osoittautui pian hankalaksi, minkä vuoksi Ykspihlajaan päätettiin perustaa oma yhdistys. Perustamiskokous pidettiin Ykspihlajan toimitalolla 6.1.1949. Kokouksessa yhdistyksen nimeksi hyväksyttiin Ykspihlajan siirtolapuutarhayhdistys r.y. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Johannes Kupari ja sihteeriksi Femia Raudasoja. Yhdistysten välinen yhteistyö ja yhteydenpito jatkui muun muassa urheilukilpailujen ja muiden tapahtumien merkeissä.
Ensimmäiset vuodet olivat luonnollisesti vilkasta rakentamisen aikaa. Alueen ensimmäinen maja valmistui vuonna 1949, ja pääosin talkootyönä rakennettu sauna kolme vuotta myöhemmin 1952. Samana vuonna alueelle saatiin myös sähköt, mikä helpotti arkea merkittävästi. Yhdistyksen käyttöön valmistui kokoushuone vuonna 1954. Vuonna 1956 alueella käynnistyi kioskitoiminta, ja siirtolapuutarha sai oman lippunsa. Seuraavana vuonna valmistui niin sanottu tanhulava, josta muodostui kesäjuhlien, juhannuksen vieton ja muiden yhteisten tapahtumien keskus. Vesi alueelle jouduttiin kuljettamaan alueelle Kakaravaarasta aina vuoteen 1962 saakka, jolloin siirtolapuutarha sai vesijohdon. Kehitys jatkui edelleen, ja vuonna 1977 vietettiin uuden keskusmajan vihkiäisiä.
Nykyisin Ykspihlajan siirtolapuutarha, jonka juuret ulottuvat 80 vuotta sitten perustettuun Kokkolan siirtolapuutarhayhdistykseen, on arvokas osa alueen kulttuuriperintöä. Se on myös elävä yhteisö, jossa vaalitaan pitkää viljely- ja yhdistystoiminnan perinnettä luoden samalla uusia kerrostumia paikalliseen kulttuuriperintöön.
Teksti perustuu käytettävissä oleviin historiallisiin lähteisiin. Ykspihlajan siirtolapuutarhan kattavaa historiikkia kirjoittaa parhaillaan Anna Puikko, jonka työn valmistuminen tulee täydentämään ja syventämään alueen vaiheiden dokumentointia.
Onko sinulla valokuvia, asiakirjoja, lehtileikkeitä, muistoja tai muuta Ykspihlajan siirtolapuutarhan historiaan liittyvää aineistoa? Ota yhteyttä Anna Puikkoon. Kaikki historiaan liittyvä tieto on arvokasta ja auttaa täydentämään alueen yhteistä historiikkia.
Puh.